Eilisiltana huomion keskipisteessä paistatellut Kinuski kapsahti puuhun jälleen. Ohimenevällä hetkellä tapahtunut pikainen vilkaisu saa sen ilmeen näyttämään hauskalta tässä kuvassa:

Tänään tuulisena, melko koleana ja vain ajoittain aurinkoisena iltana oli kuitenkin kesäötököitä jo liikkeellä. Osa kuvista on harmillisen epätarkkoja, koska tuuli heilutti kasveja joilla eläimet olivat ja valo oli himmeää.

Ämpärinvarren rantahämähäkin piilo kuivuneiden heinien alla:

Melkein läpikuultava ja huomaamaton hämähäkki aterioi ruohonkorrella:

Se ei tykännyt että kuvasin sitä. Yksi jaloista näyttää olevan viallinen/vioittunut:

Joku lukki, jolta puuttuu yksi jalka, kökötti ruohossa:

Isompi lymyili lepän kaarnan välissä:

Kevät on kasvun aikaa, niin näköjään myös hämähäkeillä. Tyhjä nahka hylättynä puunrungolla:

Toinen nahanluonnin tuotos löytyi ruohikosta ja näin niitä muutaman näiden lisäksikin:

Otus, josta en tiedä onko se joku sirkka vai korento:

Puna-viher-kiiltoinen kuoriainen:

Tämä kuoriainen ikään kuin roikkuu tahdonvoimalla heinän tähkästä, ote näyttää melko kevyeltä:

Joku pistiäinen:

Pieni sinikiiltävä kuoriainen:

Jälleen vihreä korento:

Monipisteinen leppäkerttu oli kai mielestään hyvässäkin piilossa:

Pienen kuoriaisen kiipeilyä:

Koivun hehkussa:

Vaaleanvihreät koivunlehdet ovat kauniita:

Lepän rungosta versoi uutta kasvua:

Peltokorte kukassa:

Leinikin terälehdet ovat melko kitukasvuiset:

Lennossa, kuovi:

Kinuski tarkkaili puuhiani vaahterarykelmän uumenista:

Kaksi mustavalko-oranssia pörrikkää, Tilkkutiina ja kimalainen:

Päivällä kun aurinko paistoi ajoittain, tutkin pihan näkymiä.

Koivuissa on hempeitä pieniä lehtiä:

Mehiläinen lenteli lammikon rannalla kasvavien kosteikkoheinien ympärillä, välillä niille laskeutuenkin:

Mesiangervon lehdellä majaili varsin kookas rantahämähäkki:

Hiukan myöhemmin se oli oikaissut etujalkansa. Eikös olekin hämähäkiksi ilmeikäs ja myöskin melko herttainen "nallukka"?:

Toinen rantahämähäkki päivysti omalla paikallaan, vesiämpärin puuvarrella:

Muurahainen seikkaili leinikillä:

Pörröinen, suuri kimalainen ahkeroi voikukissa:

Samoin myös pienehkö mehiläinen:

Vaaleanvihreä korento oli valinnut voikukan varjopuolen lepopaikakseen. Luulisin (mutta varma en ole) että tämä korentolaji liikkuu hämärässä tai öisin, koska päiväaikaan näitä tapaa yleensä vain lepäilemässä ja ilmeisesti hyvään suojaväritykseensä luottaen hiukan kasvillisuuden piilossa lymyilemässä, mutta hyvin harvoin lentelemässä. Pitäisiköhän piakkoin ottaa selvää mikä laji tässä on kyseessä!?:

Näyttely on nyt sitten valmiina Tallipihan kahvilassa ja odottaa katsojiaan 20.6. saakka... Kuvia olikin mielestäni juuri sopiva määrä, ainakaan kovin montaa enempää ei enää olisi mahtunut.

Olin paikalla jonkin aikaa aamupäivällä, mutta eihän helatorstaina kukaan jaksa lähteä liikkeelle kuin vasta joskus iltapäivällä. Satunnaisen kahvittelijapariskunnan nainen, itsekin kuulemma valokuvausta harrastava tai vähän kuin sitä ehkä jopa opiskeleva(?) kehui kuviani ja halusi ehdottomasti kirjoittaa nimensä näyttelyvieraskirjaani heti ensimmäisenä. Jäi siis kuitenkin varsin positiivinen tunne, vaikka hiljaisen aamun takia totesinkin oikeaksi ratkaisuksi sen etten mitään kunnon avajaisia siellä pitänyt. Vaikka ehkä myöhemmin samana päivänä väkeä olisi liikkunut jo enemmän ja tullutkin, jos olisi ollut jotain avajaistohinoita tarjolla.

Kotiin päästyäni menin ensitöikseni päiväunille. Piti nukkua pari tuntia, mutta niinhän siinä kävi kuten perinteisesti päiväunilla tuppaa vähän käymään, että nelisen tuntia lopulta olinkin nukkunut ja oikein uniakin siinä näin, enkä olisi jaksanut ollenkaan nousta... Helpotus kun edes yksi iso työ on nyt valmiina, vaikkakin se aherrus jatkuu edelleen, että saan syksyn II-näyttelyyn tulevat työt vielä myös tehtyä ajallaan valmiiksi. Innostus vain kasvoi. Ja on myös jotenkin keventynyt olo, kun sain tuon "painavan" koulukiusaamisteeman ikään kuin laskettua käsistäni, siten vapauduttua siitä ainakin jotenkin, edes hiukan (vaikka sen teeman käsittely kuitenkin vielä jatkuu, kun pari siihen liittyvää näyttelytyötä on vielä tehtävänä).

Näistä johtuen tuntuu melkein siltä kuin olisin jollakin tavalla syntynyt uudelleen tänä päivänä. Kuulin myös tulkintoja luonteestani astrologisen karttani perusteella, asioita jotka olen ja olin tiennyt jo aiemmin, mutta en ollut uskonut niitä täydesti ennen kuin kuulin ne toisen ihmisen ääneen sanomina. Ehkä tämänpäiväinen kokemus kaikkineen taas muuttaa hieman elämää ja tuo positiivisia asioita tielleni.