Pihalla oli tänäänkin (siis 20.6.) jälleen paljon nähtävää.

Puutarhassa valtava kuoriainen oli pudonnut vesialtaaseen ja sain pelastettua sen sieltä. Se jäi voipuneena hengähtämään saniaiselle:

Ruohosipulilla vieraili nelisiipinen perhonen:

Aamullisen sateen muistoja unikon lehdellä:

Sydämellinen punapäivänkakkara:

Lammen ja joen rantamailla oli kuhinaa varjoisassa heinikossa. Kiiltävä kuoriainen oli melko kömpelöä sorttia, korsilla ja lehdillä kiipeillessään:

Kärpäsen siivet huusivat huomiota kuin varoitusmerkit (tai ehkä tämä olikin jokin paarma, mutta kärpäsiin kai paarmatkin jollain tavalla kuuluvat):

Sattumalta erääseen kuvaan oli tarttunut minimaalisten pikkueläinten hiljaa lymyävä pari:

Vähän kuin lentokone:

Ja sen sisko / veli:

Rantahämähäkin makoisa saalis:

Toisella rantahämähäkillä oli hampaissaan saaliina kirvan näköinen otus:

Koristeellinen pitkäkoipi:

Sama sankari lehden alapuolella, verkossaan:

Tämä hirviö oli kookkaahko ja olomuodoltaan suorastaan pelottava, kiukkuinen ilmeeltään. Luultavimminkin se on joku rapuhämähäkki. Se istui lehtikääröllä, jonka sisällä oli ehkä sen pyydys tai pesä, seitein kokoon kyhätty rakennelma:

Hyttysen lepotauko, fiinisti jalka ojennettuna:

Pikkuinen kärpänen:

Ampiainen käväisi pikaisesti hörpyllä rannan kukalla:

Ja sitten ne tulivat! Kolme neidonkorentoa pörräsi joen yllä, yksi jäi kuin kuvattavakseni, se viihtyi samalla kohdalla pitkään. Istui paikallaan, lensi vähän ja taas istuskeli. Koitin saada edes jonkinlaisia kuvia siitä/niistä, mutta tarkennus oli hidas, kuten aina, eikä ihan mestariosumaa sattunut  saaliiksi. Sinne korento jäi vielä sitten kun minun jo täytyi mennä...

Lentoa:

Ja lepotauko:

Tässä istun ja katson mitä teet:

Taas lentoa:

Uusi kierros jälleen:

Uusi maisemapaikka:

Tytönkorentouros kesynä: