tiistai, 13. marraskuu 2012

Uuteen osoitteeseen


Uusi blogiyritelmä löytyy osoitteesta tanssija.blogaaja.fi

Mahdollisesti jatkan silti täälläkin vielä jotain kirjoittelua, esim. "omia tarinoita"... Kuvia sisältävät merkinnät kuitenkin siirtyvät tästä lähtien tuonne uuteen blogiin. (Ja toivon että se osoittautusi toimivaksi paikaksi!)

maanantai, 12. marraskuu 2012

Joitakin pohdintoja omasta ihmisenä olemisestani


Pitänee oikeasti etsiä jokin toinen blogipalvelu, kun kuvat kuitenkin ovat tärkeä - tärkein - osa "julkaisujani". :)

Muutenkin on kuin uusi aika olisi alkanut, elämässä tuli jälleen yksi seitsemän vuoden jakso täyteen. Vanhat jäävät taakse ja tämä syksy onkin ollut jonkinlaista luopumisen aikaa. Jotenkin olen kuitenkin nyt energisempi, vaikka fyysisesti on monenlaista riesaa päällä juuri nyt: perjantaillisen, hammaslääkärin kovakouraisen käsittelyn jäljiltä poskeni on vieläkin vähän kuin hamsterin poski, leuka on turvoksissa (ja siinä on mustelma) ilmeisesti jonkinlaisen hampaan aiheuttaman verenpurkautuman takia ja se polven haavakin vaivaa edelleen, kurkkuakin vähän kutittelee. Silti tunnelma on paljon toiveikkaampi.

Mietin miten olen jättänyt tuntemukseni kuulematta uusia ihmisiä tavatessani. Miksi onkin niin päin, että suuresta osasta tutustumistani ihmisistä tulee erilaisia negatiivisia vaikutelmia, vaikka otan kaikki ihmiset positiivisesti ja suurin odotuksin? Lopputulos on yleensä aina se, että en kelpaakaan, etenkään jos en "tottele", eli pönkitä muiden pyrkimyksiä oman tekemiseni kustannuksella. Se taas lisää muissa näkemääni negatiivisuutta, sillä näen oman tekemiseni kuitenkin ainakin itselleni arvokkaana ja tärkeänä, laadukkaanakin, edes aika ajoin. Olen syyttänyt siitä itseäni, koska en osaa toimia oikein minkäänlaisissa ihmissuhteissani. (!!! Niin ja tästä ei mahdollisten kanssani tekemisissä olevien/olleiden tuttujen tarvitse ottaa itseensä, sillä ajattelin tätä kirjoittaessani joitakin tiettyjä tapauksia, joiden aiheuttajat tuskin tätä lukevat.)

Tämä kuulostaa varmaan itsekkäältä ja oman arvon nostamiselta, mutta arvostelen ihmiset oman mittapuuni mukaan, joka perustuu rehellisyyteen ja avoimuuteen, aitoon kuuntelemiseen, ym. Silti koen jatkuvasti olevani huonoin ja "maan matonen". Johtunee siitä että en pidä niin suuressa arvossa niitä tämänhetkisiä arvoja joita valtaosa ihmisistä toitottaa, joissa kaikki perustuu vahvemman valtaan ja rahalla mitattavuuteen, myös rahan alle hukkumassa oleva inhimillisyys. Ja koska olen oman menneisyyteni tuotos: alusta asti yksinäinen ja siksi luonteeltani lapsellinen.

Tuntemuksiin luottamisessa voin äärimmäisenä esimerkkinä käyttää "maailman suloisinta", josta saatu ensivaikutelmatuntemus oli hyvinkin negatiivissävytteinen ja epämiellyttävä (lisäys, selvennys: negatiivisuus johtui siis yksinomaa vaikutelman ristiriitaisuudesta). Saatuun vaikutelmaan olisi ollut uskominen, sillä se nähtävästi osoittautui ko. henkilön kohdalla mitä suurimmassa määrin totuudelliseksi (en vain millään olisi halunnut uskoa sitä, vaikka matkan varrella asiat hyppivät esille kuin huutomerkkeinä).

Hassua, alan viimeinkin hyväksyä sen että elämäni tosiaan on varmaan alusta loppuun saakka yksinäinen. Toisaalta se tuo suurta vapautta, toisaalta se on erittäin rajoittavaa. Luulen silti, että asian hyväksyminen tuo lisää onnellisuutta ja eräänlaisen vapautumisen, että ulkopuolisten ihmisten odotuksista huolimatta saan olla omituinen oma itseni ihan luvan kanssa, itse itselleni antamallani luvalla. Kun vaan jaksaa aina nähdä elämässään arvon itselleen - ja todellakin hyväksyä tuon edellä mainitun tosiasian.

perjantai, 9. marraskuu 2012

Taas jokin vialla?


Mikähän vika Vuodatuksessa nyt on, kun uusia kuvia ei edelleenkään pysty lisäämään? Ja tänään olisi ollut muutamia kivoja uusia kuurakuvia, vielä niiden eilistenkin lisäksi, joita en ole vielä saanut laitettua...

torstai, 8. marraskuu 2012

Kuvakirja kissanpennuista saapui


Tänään sain jo tilaamani kuvakirjan kissanpennuista! Hyviltä näyttivät myös vanhan kameran kuvat, vaikka niissä on pienempi resoluutio kuin nykyisellä kameralla otetuissa kuvissa. Yhden kirjoitusvirheen huomasin ja muutamia puuttuvia lihavointeja kuvien päälle sijoittamistani teksteistä... Mutta niistä huolimatta olen oikein tyytyväinen ja "kotialbumihan" tuo kirja vain on.

Piti laittaa myös kuvia tämän aamun kuuranäkymistä, mutta jostain syystä kuvia ei juuri nyt saanutkaan siirtymään... Uusi yritys myöhemmin...

keskiviikko, 7. marraskuu 2012

Syksyn ensimmäiset kotiutuneet


Kultakala-rasia ja jokin "naislaatta" olivat olleet lasituspoltossa ja sain ne kotiin. Kummassakin pelkästään alilasiteväriä (kalan kohdan kuitenkin sivelin ohuelti myös kirkkaalla lasitteella).

Kuvalaatan "taivas" tulikin odottamattoman tummaksi, kalarasiassa "pintaveden" tummuus ei niin haittaa:



Kalarasissa kannen nuppina on pieni lumpeennuppu, lumpeenlehden vihreä ei vaan oikein vastaa keskikesän kirkasta vihreää...:



Toisaalta rasia onnistui, toisaalta se on ruma. Olisiko tämä nyt sitten sellainen rumankaunis? En itse oikein osaa päättää pidänkö siitä, vai enkö pidä.

Alilasitevärien sävyt ovat välillä "epäloogisia". Maalasin kalan selkäpuolen "oranssilla" ja vatsan okralla, odotin että vatsasta olisi tullut selkää vaaleampi, mutta näköjään siinä kävikin juuri päinvastoin. Rasiassa on siis ainoastaan yhdellä sivulla kalankuva, muissa vain aaltoilua.